Ensimmäinen kuukausi koulua käyty! Kokonaisfiilikset ovat varsin sekavat - olen varsin innoissani itse opiskelusta ja vaikka aamuherätykset raastavat kuin paketista otettu juustohöylä sielua, ja ajatus "noh mä lähden kattelee sillei harrastuspohjalta" on vaihtunut voimakkaasti siihen että haluaisin tehdä tätä työkseni, yhtä aikaa ''koti-ikävä'' Englantiin painaa kuin säkki kiviä. Meidät myös jaettiin kahteen kampaajaryhmään jolloin valtaosa mun kavereista päätyi niin sanotusti aidan toiselle puolelle, ja koulussa yksinäisyyden tunne on hetkittäin käsinkosketeltavaa. Ja vaikken koskaan miljoonia olekkaan tienannut, täyspäiväisesti työssäkäyvältä hyppy takaisin opiskelijaelämään ehdottomasti vaatii kompromisseja elämäntyyliin ja tämähän ei varsinaisesti stressiä vähennä.
Mitkä tehtävät ovat mielestäsi onnistuneet hyvin?
Oon toistaiseksi ollut eniten elementissäni föönauksia tehdessä - I KNOW !! Vaikka huolellinen föönikampauksen tekeminen tuntuu kropassa suunnilleen samalta kuin vartin HIIT treeni ilmastoimattomalla salilla, lopputuloksen nähdessään olkapään rasitus unohtuu. Linjojen leikkauksissa olen mielestäni onnistunut myös varsin mallikkaasti siihen nähden että leikkauskerrat ovat laskettavissa yhden käden sormilla, mutta näissä minun pitää ehdottomasti hioa ajankäyttöä - jokaista karvaa ei voi saada millilleen samaan mittaan.
Mitkä tehtävät ovat tuntuneet haasteellisilta?
A-linjainen leikkaus. Saatanan keksintö, mutta hirveän käytetty asiakkaiden keskuudessa. Ei kai tässä auta kun alkaa treenata. Muotolinjan seuraaminen tuntui aivan liian haastavalta verrattuna siihen miten yksinkertaisesta hommasta on loppujen lopuksi kyse.
Myös liikkuvassa linjassa leikatussa kerrostuksessa tein jotain mysteeritemppuja sitä edes itse huomaamatta ennen tarkistusleikkausta. Sivuilla leikatessa pituus kasvoi takaosaa kohti vajaalla sentillä vaikka leikkasin koko ajan linjaa pitkin ja etenin pienissä osissa.
Mitä olet oppinut?
Tunnistamaan ja leikkaamaan tasamittaisen leikkausrakenteen, perusteet kerrostuksesta, kohottamaan juuren föönatessa sekä föönauksen pyöröharjalla, perustekniikan hiustenpesuun.
Olemme luoneet yhteiset pelisäännöt jotka ovat : toisten kunnioittaminen, autetaan toisiamme eikä pelätä pyytää apua, positiivinen asenne ja huumori, aikataulut, työrauha, tullaan toimeen toistemme kanssa, yleinen siisteys ja maalaisjärki. Mitä nämä asiat merkitsevät arjen työskentelyssä ja kuinka noudatat näitä pelisääntöjä?
Kunnioitus ''pelisääntönä'' itsessään on vähän hassu käsite - enemmänkin sen pitäisi olla jokaiselle henkilökohtainen periaate elämässä eikä sitä pitäisi erillisenä asiana kirjoittaa säännöksi. Vähän niinkuin ala-asteella sääntöihin kirjotettiin että ei saa kiusata, cmoon onks tää joku erillinen sääntö, eiks sen pitäis olla itsestäänselvyys? Kouluympäristössä toisten kunnioitus arjessa voisi olla esimerkiksi työrauhan antamista, toisten kädenjäljen ja tyylin kunnioitusta eli ei tehdä typeriä kommentteja, annetaan opettajan antaa palaute rauhassa ilman minä ensin minun työ ensin -asennetta ja vapautta ilmaista mielipide ja kuunnella muita heidän puhuessaan yhteisistä asioista keskultaessa. Toisten auttaminen tarkoittaa neuvojen antamista ilman aijaa eksä vieläkää osaa tätä tai miten et hiffannu ekal kerran -asennetta. Myös henkilökohtaista kokemusta voi jakaa, täydellisen vaalennusaineen suhteita ei tarvitse pitää yhtä salassa kuin coca colan reseptiä.
Positiivinen asenne ja huumori on tärkeitä niin elämässä kuin työssä, kaikkea ei tule ottaa haudanvakavasti ja mistä vaan ongelmasta pääsee yli kun valitsee toisen ratkaisumallin. Käytännössä tämä tulee varmasti esiin siinä että jos pitää tehdä jotain minkä jo itse osaa tai mikä on vähän tylsää, ei ajattele että no voi pylly kun tätä taas, vaan ajattelee että no mä kehityn taas vähän paremmaksi. Toisten puolesta ei myöskään kannata pahoittaa mieltä, jos tämä vitsi ei sinua henkilökohtaisesti loukkaa niin älä loukkaannu muiden puolesta. Turha murehtiminen tekee otsan ryppyiseksi ja vanhentaa.
Aikatauluja olisi hyvä noudattaa, ei varsinaisesti ole minulta pois jos joku tulee joka päivä myöhässä ja palauttaa tehtävät viikko deadlinen jälkeen, mutta jos opettaja joutuu käyttämään yhden henkilön sättimiseen aikaa se aika on koko ryhmältä pois. Ryhmätöissä tämä erityisesti näkyy - jos ollaan sovittu että ollaan paikassa x aikaan y niin sitten ollaan siellä, kaikilla muillakin on oma elämä ja silti he tekevät osansa.
Toisten kanssa toimeen tulemista ei voi pakottaa, jos kemiat ei natsaa niin sitten ne ei natsaa vaikka rautalangasta vääntäisi, mutta oman osansa sen eteen voi silti tehdä. Tämä on ehkä se aikuisversio siitä "ei saa kiusata" säännöstä, turhaa draamaa ja ilkeitä sanoja tulisi välttää. Mielipiteet voivat erota ja niin niiden kuuluukin, mutta vaikka asiat olisivat ristiriidassa, ei henkilökohtaisuuksien vetäminen mukaan ei ole asiallista eivätkä kuulu sivistyneeseen keskusteluun.
Yleinen siisteys on tärkeää paikassa jossa sotkua syntyy - hiusta tippuu lattialle, värikippoja ja tikkuja kuluu kuin bensaa Räikkösen Kimillä, pinnejä on siellä, täällä ja tuolla ja hiuslakka tarraa peiliin kiinni. Kun samoissa tiloissa työskentelee 90 kampaajaa vaihtelevilla työpisteillä, on tärkeää että jokainen huolehtii siisteydestä kykynsä mukaan ja vaikka tunti päättyisi niin se värikippo on silti tiskattava ja lattia lakaistava, koska jos tekijä ei sitä itse hoida jonkun tehtäväksi se silti jää.
Mitkä tehtävät ovat mielestäsi onnistuneet hyvin?
Oon toistaiseksi ollut eniten elementissäni föönauksia tehdessä - I KNOW !! Vaikka huolellinen föönikampauksen tekeminen tuntuu kropassa suunnilleen samalta kuin vartin HIIT treeni ilmastoimattomalla salilla, lopputuloksen nähdessään olkapään rasitus unohtuu. Linjojen leikkauksissa olen mielestäni onnistunut myös varsin mallikkaasti siihen nähden että leikkauskerrat ovat laskettavissa yhden käden sormilla, mutta näissä minun pitää ehdottomasti hioa ajankäyttöä - jokaista karvaa ei voi saada millilleen samaan mittaan.
Mitkä tehtävät ovat tuntuneet haasteellisilta?
A-linjainen leikkaus. Saatanan keksintö, mutta hirveän käytetty asiakkaiden keskuudessa. Ei kai tässä auta kun alkaa treenata. Muotolinjan seuraaminen tuntui aivan liian haastavalta verrattuna siihen miten yksinkertaisesta hommasta on loppujen lopuksi kyse.
Myös liikkuvassa linjassa leikatussa kerrostuksessa tein jotain mysteeritemppuja sitä edes itse huomaamatta ennen tarkistusleikkausta. Sivuilla leikatessa pituus kasvoi takaosaa kohti vajaalla sentillä vaikka leikkasin koko ajan linjaa pitkin ja etenin pienissä osissa.
Mitä olet oppinut?
Tunnistamaan ja leikkaamaan tasamittaisen leikkausrakenteen, perusteet kerrostuksesta, kohottamaan juuren föönatessa sekä föönauksen pyöröharjalla, perustekniikan hiustenpesuun.
Olemme luoneet yhteiset pelisäännöt jotka ovat : toisten kunnioittaminen, autetaan toisiamme eikä pelätä pyytää apua, positiivinen asenne ja huumori, aikataulut, työrauha, tullaan toimeen toistemme kanssa, yleinen siisteys ja maalaisjärki. Mitä nämä asiat merkitsevät arjen työskentelyssä ja kuinka noudatat näitä pelisääntöjä?
Kunnioitus ''pelisääntönä'' itsessään on vähän hassu käsite - enemmänkin sen pitäisi olla jokaiselle henkilökohtainen periaate elämässä eikä sitä pitäisi erillisenä asiana kirjoittaa säännöksi. Vähän niinkuin ala-asteella sääntöihin kirjotettiin että ei saa kiusata, cmoon onks tää joku erillinen sääntö, eiks sen pitäis olla itsestäänselvyys? Kouluympäristössä toisten kunnioitus arjessa voisi olla esimerkiksi työrauhan antamista, toisten kädenjäljen ja tyylin kunnioitusta eli ei tehdä typeriä kommentteja, annetaan opettajan antaa palaute rauhassa ilman minä ensin minun työ ensin -asennetta ja vapautta ilmaista mielipide ja kuunnella muita heidän puhuessaan yhteisistä asioista keskultaessa. Toisten auttaminen tarkoittaa neuvojen antamista ilman aijaa eksä vieläkää osaa tätä tai miten et hiffannu ekal kerran -asennetta. Myös henkilökohtaista kokemusta voi jakaa, täydellisen vaalennusaineen suhteita ei tarvitse pitää yhtä salassa kuin coca colan reseptiä.
Positiivinen asenne ja huumori on tärkeitä niin elämässä kuin työssä, kaikkea ei tule ottaa haudanvakavasti ja mistä vaan ongelmasta pääsee yli kun valitsee toisen ratkaisumallin. Käytännössä tämä tulee varmasti esiin siinä että jos pitää tehdä jotain minkä jo itse osaa tai mikä on vähän tylsää, ei ajattele että no voi pylly kun tätä taas, vaan ajattelee että no mä kehityn taas vähän paremmaksi. Toisten puolesta ei myöskään kannata pahoittaa mieltä, jos tämä vitsi ei sinua henkilökohtaisesti loukkaa niin älä loukkaannu muiden puolesta. Turha murehtiminen tekee otsan ryppyiseksi ja vanhentaa.
Aikatauluja olisi hyvä noudattaa, ei varsinaisesti ole minulta pois jos joku tulee joka päivä myöhässä ja palauttaa tehtävät viikko deadlinen jälkeen, mutta jos opettaja joutuu käyttämään yhden henkilön sättimiseen aikaa se aika on koko ryhmältä pois. Ryhmätöissä tämä erityisesti näkyy - jos ollaan sovittu että ollaan paikassa x aikaan y niin sitten ollaan siellä, kaikilla muillakin on oma elämä ja silti he tekevät osansa.
Toisten kanssa toimeen tulemista ei voi pakottaa, jos kemiat ei natsaa niin sitten ne ei natsaa vaikka rautalangasta vääntäisi, mutta oman osansa sen eteen voi silti tehdä. Tämä on ehkä se aikuisversio siitä "ei saa kiusata" säännöstä, turhaa draamaa ja ilkeitä sanoja tulisi välttää. Mielipiteet voivat erota ja niin niiden kuuluukin, mutta vaikka asiat olisivat ristiriidassa, ei henkilökohtaisuuksien vetäminen mukaan ei ole asiallista eivätkä kuulu sivistyneeseen keskusteluun.
Yleinen siisteys on tärkeää paikassa jossa sotkua syntyy - hiusta tippuu lattialle, värikippoja ja tikkuja kuluu kuin bensaa Räikkösen Kimillä, pinnejä on siellä, täällä ja tuolla ja hiuslakka tarraa peiliin kiinni. Kun samoissa tiloissa työskentelee 90 kampaajaa vaihtelevilla työpisteillä, on tärkeää että jokainen huolehtii siisteydestä kykynsä mukaan ja vaikka tunti päättyisi niin se värikippo on silti tiskattava ja lattia lakaistava, koska jos tekijä ei sitä itse hoida jonkun tehtäväksi se silti jää.
Kommentit
Lähetä kommentti