SUNNUNTAI 2.12.2018
Työssäoppimisjakson ensimmäinen ''päiväkirjamerkintä''. Kaksi päivää takana, kahdeksantoista edessä.
Olen askarrellut joulukortteja pienen pieniin lahjashampoopulloihin, tiskannut työvälineitä ja värikuppeja, lakaissut lattioita, järjestellyt hyllyjä ja pessyt pyykkejä - eli kaikkea sitä oheistoimintaa jota kampaajan ammattiin väistämättä kuuluu, mutta jonka kaikki osaavat varmasti ilman 20 päivän koulutusjaksoa. Toisaalta toppijakso tähän kohtaan on hyvä - jos hiusala ei oikeasti kiinnostakkaan niin aikaa on hukattu elämästä vasta yhden syksyn verran ja opintolainaakin kerrytetty vain 3250 euroa. Vielä on helppo paeta ja keksiä elämälle jälleen uusi suunta. Jos yksikään meistä ei kuitenkaan tätä päätöstä tee, on opintolainalla rahoitettuja päiviä 20 mennyt täysin hukkaan.
Koska olen juuri esittänyt suhteellisen rajun väitteen ja suoran kritiikin opetussuunnitelmaamme kohtaan, koen velvollisuudekseni perustella väitteeni jotenkin. Me olemme opiskelleet reilut kolme kuukautta - tekemisemme on kaikkea muuta kuin varmaa ja liiketyöaikataulussa. Asiakaspalveluaikojen aukaiseminen harjoittelijalle tässä vaiheessa vaatii työpaikkaohjaajalta paljon aikaa, kärsivällisyyttä ja halua opettaa opiskelijaa. Ihmiset, joilta tämä halu opettamiseen löytyy, ovat koululla josta meidät nimenomaan lähetettiin pois. Heitä kutsutaan myös opettajiksi. Toisin sanoen, sen sijasta että olisimme koulussa oppimassa uutta ja kerryttämässä kokemusta jo opitusta, puudutamme itsemme kahdeksantuntisilla palkattomilla työpäivillä samalla kun jo kerrytetty tietotaito valuu korvasta ulos kuin kuola setämiehen suusta kevään ensimmäisten helteiden aikaan. Koululla asiakaspalvelu on hyvin erilaista. Ensinnäkin asiakas tietää tulleensa opiskelijalle, olevansa harjoituspää. Ympäristö on itselle tuttu ja turvallinen. Ympärillä on tuttuja ihmisiä joilta kysyä apua ja paikalla on opettaja jonka työtä kirjamellisesti on auttaa sinua kun kohtaat ongelman.
Ymmärrän täysin miksi ensimmäinen työssäoppiminen osui juuri tälle kohdalle. Peruskoulupohjaisten yhteisten opintojen takia. Tämän ongelman ratkaisisi kuitenkin helposti tekemällä kuten aina ennenkin on tehty ja jakamalla ryhmät jo tutkinnon suorittaneisiin ja peruskoulupohjaisiin arpanopan sijasta. Näin peruskoulusta tulleet voisivat sujuvasti käydä yto-jaksonsa ja toinen ryhmä jatkaa opintoja eteenpäin.
Kuten jo aloituskappaleessa totesin, ei työssäoppiminen tähän kohtaan aivan turha ja järjetön idea ole. Se asettaa realiteetit kohdalleen - tätä tämä työ oikeasti on ja näin paljon kaikkea muutakin tähän kuuluu kampaamisen lisäksi. Kampaaja on myös siivooja, kirjanpitäjä, myyntimies ja terapeutti. Jos siihen ei ole valmis, on lusikka parempi heittää nurkkaan ennemmin kuin myöhemmin. Tämän tajuamiseen ei kuitenkaan mene puoltatoista kuukautta, viikko olisi riittänyt.
Minulle on avattu asiakasaikoja. Hyvin harva ihminen haluaa pelkän tehohoidon.
Lopuksi haluaisin sanoa, että negatiiviset vibani eivät johdu työssäoppimispaikastani. Minulla on ihana työpaikkaohjaaja, joka tekee ehdottomasti parhaansa etten tylsisty kuoliaaksi. Fiilikseni johtuvat koulun toiminnasta - huonosta suunnittelusta ja huonosta ajoituksesta. Aikuisopiskelijat ansaitsevat opetusta aivan kuten muutkin, eikä meitä tule lykätä muiden vastuulle kun emme vielä harjoitteluun valmiita ole. Raa'asta omenasta ei saa hyvää piirakkaa vaikka paistoaikaa kuinka pidentäisi.
SUNNUNTAI 9.12.
Toinen viikko, sekin tosin vain puolikas, työssäoppimista takana. Pääosin päivät kuluivat samalla lailla kun aijemmallakin viikolla - siivousta, puhelimeen vastaamista, viikkaamista, minuuttien laskemista päivän loppuun.
Tällä viikolla pääsin kuitenkin kirjaimellisesti likaamaan käteni, sillä pääsin auttamaan yhtä toppipaikallani työskentelevistä kampaajista värjäyksessä! Levitimme värin yhdessä ja minä pesin pois. Yllättävän haastavaa tuo värin pois peseminen, stressaan itseäni hulluksi sillä meneekö korviin nyt vettä tai valuuko sitä nyt otsalle ja onko niska nyt puhdas ja ja ja ja !!!
Olen kehittänyt itselleni myös toisen mission työssäoppimisjaksolle, ihan vain aikaa tappaakseni ja koska olen tietokoneella viihtyvä pikkuasioista nillittäjä - tiedonhakua ja blogipostauksia tuotesarjoista, hiusten värjäyksestä... katsotaan mitä mieleeni juolahtaa ennen kun tammikuun 10. koittaa! Tahdon myös uskoa olevani hyvä ennakoija ja säästäväni tällä aikaa tulevaisuudessa, kun postaukset värisarjoista ja vaalennuksen koukeroista ovat ainakin kehittymässä värikurssin alkaessa eikä informaatiotulva yhtäkkiä saa aivoja oikosulkuun.
Kokonaisuudessaan toinen viikko on siis mennyt huomattavasti rattoisammin ja luontevammin kuin ensimmäinen. Edelleen aika ajoin vaivaa tylsyys ja tunne siitä että mitäs sitä nyt tekisi ja enkai minä nyt vain ole tässä tiellä, mutta nyt tunnelin päässä näkyy jo valoa. Jaksamisen kanssa voin myöntää painivani - ennen keskimääräinen 4-6h koulupäivä vaihdettiinkin 8h päivään aivan lennosta ympäristön ja päivittäisten kontaktien vaihtuessa kertaheitolla. Itselleni se ainakin aiheutti valtavan määrän stressiä eikä ainakaan parantanut ''syysmasennuksen'' kanssa painimista. Tiedostan kyllä että yrittäjällä päivät ovat vielä huomattavasti kahdeksaa tuntia pidempiä, mutta ympäristö ja tilanne on aivan eri kuin yhtäkkiä keskenkasvuisen kampaajan harjoitteluun lähteminen eli en koe tilanteiden olevan verrannollisia keskenään.
PERJANTAI 14.12.
Olen jatkanut samalla linjalla kuin aijemminkin - pääasiassa päiväni koostuvat välineiden puhdistuksesta, pienistä juoksevista asioista kuten pyykkien pesemisestä, hyllyjen järjestelystä ja täytöstä ja blogipostauksien koostamisesta. Tällä viikolla pääsin kuitenkin kokeilemaan myös kahta kokonaan uutta juttua, pidennysten pesua ja täysin itsenäisesti ''asiakkaan'' (=työssäoppimispaikkani kosmetologin) hiusten värjäämistä. Värjäys onnistui mielestäni oikein hienosti ja sainkin siitä niin työpaikkaohjaajaltani kuin ''asiakkaaltakin'' loistavaa palautetta. Voi olla itsestä ylpeä.
Harjoittelusta on suoritettuna tässä vaiheessa tasan puolet. Minun on pakko myöntää mutta olisin todennäköisesti tyytyväisempi harjoitteluun jos voisin lopettaa sen tähän. Minulla on ollut oikein mukava viikko, mutta samalla olen aika varma ettei työssäoppimisella ole tähän erään oikein mitään tarjottavaa.
TORSTAI 20.12.
Eikö jouluistressisi ole vielä kohonnut tarpeeksi korkealle? Onko kaikki lahjat muka ostettu? Kinkku valmiina uuniin, ja pöytäliinat silitetty? Huoli pois! Hermot kireälle jouluisissa tunnelmissa takuuvarmasti kuuntelemalla jouluradiota noin kahdeksan tuntia päivässä parin viikon ajan! Olen aina pohtinut kuinka raskasta on työskennellä kaupan alalla sesongin aikaan (ja kuinka paljon WHAM! tienaa rojalteja joulukuussa) kun ''Laaaaast Christmas I gave you my heart'' pärähtää soimaan ensimmäisen kerran marraskuun lopulla ja jatkaakin voittokulkuaan kuukauden. RASKASTA.
Olen tehnyt samanlaisia hommia tällä viikolla kuin kaikilla edeltävilläkin, auttanut kampaamon pyörittämiseen liittyvissä yleisissä jutuissa, tehnyt (lapsen) kourallisen omia asiakkaita ja värjännyt yhden työntekijän hiukset. Seurannut vierestä ja oppinut miksi raitalappujen väliin laitetaan pumpulia (seepraraitojen takia). Huomannut että lyhyiden hiusten leikkauksen voi aloittaa myös niskasta. Olen myös valmis lahjanauhan sitomisen MM-kisoihin pienten lahjashampoopullojen ansiosta.
Allekirjoitan edelleen ensimmäisen merkintäni mielipiteen. Tämä oli huono ajoitus näin pitkälle harjoittelulle, puolet lyhempi jakso olisi riittänyt. Olen kuitenkin tyytyväinen että harjoittelua oli - vaikka jaksamisen ja motivaation kanssa onkin kamppailtu aina aika ajoin on käteen silti loppupeleissä jäänyt suurempi palo alalle mitä se oli harjoitteluun tultaessa. Minulla on valtava määrä opittavaa edessä, mutta odotan sitä suurella innolla.
Työpaikkaohjaajani on ihana, sydämellinen, ammattitaitoinen ja jaksanut vastata kaikkiin typeriin kysymyksiini uudestaan ja uudestaan ja kohdellut minua vertaisenaan koko harjoittelun ajan. Tulen palaamaan hänen penkkiinsä asiakkaan roolissa niin kauan kun hän alalla viihtyy niin kuulumisien vaihtamisen vuoksi kuin hänen osaamisensakkin *iso hali ja kiitos*.
Nyt joulun ja uudenvuoden viettoon! Joulun jälkeen harjoittelu jatkuu kuuden päivän verran, joista tuskin kirjoitan, ellen opi jotain aivan fantastista. Peace and love, syökää paljon suklaata.
PÄIVITETTY 4.1.2019
Hahaa opin uutta! Tein tänää elämäni ensimmäiset raidat ja lyhyen parturileikkauksen. I'm a happy bunny. Raidoitus oli kivaa, mutta uskomattoman monta liikkuvaa osaa ja tarkkuutta vaativaa hommaa. Oivalsin myös muutamia juttuja ihan perusjutuista kuten kampaussuunnista kun toppiohjaaja seurasi tekemistäni vierestä ja neuvoi.
Tämä onnistumisen tunne, ja hyvässä ohjauksessa oleminen toi ehdottomasti uutta virtaa ja motivaatiota alkuvuoteen. Olen superonnellinen siitä että lähdin kouluun, vaikka aloitukseen liittyikin paljon epävarmuutta kampaajien palkkauksen ja yleisen arvostuksen takia - mikä on siis ihan naurettavan alhaista työmäärään nähden. Käteen jää useilla kevyesti alta 2000e/kk työn ollessa niin fyysisesti kuin psyykkisestikkin raskasta, ja käytännössä vaatien jatkuvaa kouluttautumista jos alalla haluaa pysyä ja olla hyvä. Jos ikinä kuulen kenenkään tuttavani kitisevän hiustenvärjäyksen hinnasta niin mottaan.
SUNNUNTAI 9.12.
Toinen viikko, sekin tosin vain puolikas, työssäoppimista takana. Pääosin päivät kuluivat samalla lailla kun aijemmallakin viikolla - siivousta, puhelimeen vastaamista, viikkaamista, minuuttien laskemista päivän loppuun.
Tällä viikolla pääsin kuitenkin kirjaimellisesti likaamaan käteni, sillä pääsin auttamaan yhtä toppipaikallani työskentelevistä kampaajista värjäyksessä! Levitimme värin yhdessä ja minä pesin pois. Yllättävän haastavaa tuo värin pois peseminen, stressaan itseäni hulluksi sillä meneekö korviin nyt vettä tai valuuko sitä nyt otsalle ja onko niska nyt puhdas ja ja ja ja !!!
Olen kehittänyt itselleni myös toisen mission työssäoppimisjaksolle, ihan vain aikaa tappaakseni ja koska olen tietokoneella viihtyvä pikkuasioista nillittäjä - tiedonhakua ja blogipostauksia tuotesarjoista, hiusten värjäyksestä... katsotaan mitä mieleeni juolahtaa ennen kun tammikuun 10. koittaa! Tahdon myös uskoa olevani hyvä ennakoija ja säästäväni tällä aikaa tulevaisuudessa, kun postaukset värisarjoista ja vaalennuksen koukeroista ovat ainakin kehittymässä värikurssin alkaessa eikä informaatiotulva yhtäkkiä saa aivoja oikosulkuun.
Kokonaisuudessaan toinen viikko on siis mennyt huomattavasti rattoisammin ja luontevammin kuin ensimmäinen. Edelleen aika ajoin vaivaa tylsyys ja tunne siitä että mitäs sitä nyt tekisi ja enkai minä nyt vain ole tässä tiellä, mutta nyt tunnelin päässä näkyy jo valoa. Jaksamisen kanssa voin myöntää painivani - ennen keskimääräinen 4-6h koulupäivä vaihdettiinkin 8h päivään aivan lennosta ympäristön ja päivittäisten kontaktien vaihtuessa kertaheitolla. Itselleni se ainakin aiheutti valtavan määrän stressiä eikä ainakaan parantanut ''syysmasennuksen'' kanssa painimista. Tiedostan kyllä että yrittäjällä päivät ovat vielä huomattavasti kahdeksaa tuntia pidempiä, mutta ympäristö ja tilanne on aivan eri kuin yhtäkkiä keskenkasvuisen kampaajan harjoitteluun lähteminen eli en koe tilanteiden olevan verrannollisia keskenään.
PERJANTAI 14.12.
Olen jatkanut samalla linjalla kuin aijemminkin - pääasiassa päiväni koostuvat välineiden puhdistuksesta, pienistä juoksevista asioista kuten pyykkien pesemisestä, hyllyjen järjestelystä ja täytöstä ja blogipostauksien koostamisesta. Tällä viikolla pääsin kuitenkin kokeilemaan myös kahta kokonaan uutta juttua, pidennysten pesua ja täysin itsenäisesti ''asiakkaan'' (=työssäoppimispaikkani kosmetologin) hiusten värjäämistä. Värjäys onnistui mielestäni oikein hienosti ja sainkin siitä niin työpaikkaohjaajaltani kuin ''asiakkaaltakin'' loistavaa palautetta. Voi olla itsestä ylpeä.
Harjoittelusta on suoritettuna tässä vaiheessa tasan puolet. Minun on pakko myöntää mutta olisin todennäköisesti tyytyväisempi harjoitteluun jos voisin lopettaa sen tähän. Minulla on ollut oikein mukava viikko, mutta samalla olen aika varma ettei työssäoppimisella ole tähän erään oikein mitään tarjottavaa.
TORSTAI 20.12.
Eikö jouluistressisi ole vielä kohonnut tarpeeksi korkealle? Onko kaikki lahjat muka ostettu? Kinkku valmiina uuniin, ja pöytäliinat silitetty? Huoli pois! Hermot kireälle jouluisissa tunnelmissa takuuvarmasti kuuntelemalla jouluradiota noin kahdeksan tuntia päivässä parin viikon ajan! Olen aina pohtinut kuinka raskasta on työskennellä kaupan alalla sesongin aikaan (ja kuinka paljon WHAM! tienaa rojalteja joulukuussa) kun ''Laaaaast Christmas I gave you my heart'' pärähtää soimaan ensimmäisen kerran marraskuun lopulla ja jatkaakin voittokulkuaan kuukauden. RASKASTA.
Olen tehnyt samanlaisia hommia tällä viikolla kuin kaikilla edeltävilläkin, auttanut kampaamon pyörittämiseen liittyvissä yleisissä jutuissa, tehnyt (lapsen) kourallisen omia asiakkaita ja värjännyt yhden työntekijän hiukset. Seurannut vierestä ja oppinut miksi raitalappujen väliin laitetaan pumpulia (seepraraitojen takia). Huomannut että lyhyiden hiusten leikkauksen voi aloittaa myös niskasta. Olen myös valmis lahjanauhan sitomisen MM-kisoihin pienten lahjashampoopullojen ansiosta.
Allekirjoitan edelleen ensimmäisen merkintäni mielipiteen. Tämä oli huono ajoitus näin pitkälle harjoittelulle, puolet lyhempi jakso olisi riittänyt. Olen kuitenkin tyytyväinen että harjoittelua oli - vaikka jaksamisen ja motivaation kanssa onkin kamppailtu aina aika ajoin on käteen silti loppupeleissä jäänyt suurempi palo alalle mitä se oli harjoitteluun tultaessa. Minulla on valtava määrä opittavaa edessä, mutta odotan sitä suurella innolla.
Työpaikkaohjaajani on ihana, sydämellinen, ammattitaitoinen ja jaksanut vastata kaikkiin typeriin kysymyksiini uudestaan ja uudestaan ja kohdellut minua vertaisenaan koko harjoittelun ajan. Tulen palaamaan hänen penkkiinsä asiakkaan roolissa niin kauan kun hän alalla viihtyy niin kuulumisien vaihtamisen vuoksi kuin hänen osaamisensakkin *iso hali ja kiitos*.
Nyt joulun ja uudenvuoden viettoon! Joulun jälkeen harjoittelu jatkuu kuuden päivän verran, joista tuskin kirjoitan, ellen opi jotain aivan fantastista. Peace and love, syökää paljon suklaata.
PÄIVITETTY 4.1.2019
Hahaa opin uutta! Tein tänää elämäni ensimmäiset raidat ja lyhyen parturileikkauksen. I'm a happy bunny. Raidoitus oli kivaa, mutta uskomattoman monta liikkuvaa osaa ja tarkkuutta vaativaa hommaa. Oivalsin myös muutamia juttuja ihan perusjutuista kuten kampaussuunnista kun toppiohjaaja seurasi tekemistäni vierestä ja neuvoi.
Tämä onnistumisen tunne, ja hyvässä ohjauksessa oleminen toi ehdottomasti uutta virtaa ja motivaatiota alkuvuoteen. Olen superonnellinen siitä että lähdin kouluun, vaikka aloitukseen liittyikin paljon epävarmuutta kampaajien palkkauksen ja yleisen arvostuksen takia - mikä on siis ihan naurettavan alhaista työmäärään nähden. Käteen jää useilla kevyesti alta 2000e/kk työn ollessa niin fyysisesti kuin psyykkisestikkin raskasta, ja käytännössä vaatien jatkuvaa kouluttautumista jos alalla haluaa pysyä ja olla hyvä. Jos ikinä kuulen kenenkään tuttavani kitisevän hiustenvärjäyksen hinnasta niin mottaan.
Kommentit
Lähetä kommentti