Värioppi + 14.1. tehtävä

Huomattavasti suurempi osa värjäysprosessia on värien ja väriopin tunteminen, kuin itse prosessin ymmärtäminen. Loppupeleissä laskennallisesti Long Island Iced Tea -coctailin tekeminen on haastavampaa kuin värimassan sekoittaminen, eikä sen kemiallisten ainesosien luettelointi ja niiden vaikutus toisiinsa lohduta asiakasta yhtään jos kampaamokäynnin tuloksena on täysin väärä sävy. Yleinen harhaluulo siis siitä, että kemiasta olisi värien kanssa läträämisessä jotain hyötyä on väärä – enemmän hyötyä on kuvataiteesta. 

Henkilökohtaisesti olen toistaiseksi tutustunut tarkemmin vain KC Professionalin väreihin, joten käsittelen niiden sävyjen numeroinnin tässä yhteydessä. Uskoisin kuitenkin, että jokainen tuotemerkki perustaa sävynumerointinsa väriympyrään – mutta koska ympyrä nimensäkkin mukaisesti on ympyrä eikä täten ala tai lopu tietyssä pisteessä, on jokainen värisarja voinut valita oman alkamispisteensä.

Väri on näköjärjestelmän tuottama väriaistimus. Kuten jokainen tietää, emme voi nähdä värejä pimeässä ja tämä johtuu siitä, että väriaistimus muodostuu kun silmä havaitsee aallonmuotoista sähkömagneettista säteilyä eli tuttavallisemmin valoa. Valo voi olla peräisin auringosta tai keinotekoisesta lähteestä. Minkä värin ihminen sitten havaitsee, riippuu aallonpituudesta, sillä jokaisella värisävyllä se on omansa. Tästä johtuen ihmiset saattavat aistia värit hieman eri tavalla. Väriaistilla tarkoitetaan kykyä erotella värejä toisistaan ja se on osa näköaistia. Ihmisellä väriaisti perustuu silmässä oleviin tappisoluihin, joita on kolmea erilaista ja ne havaitsevat eri värit. Värisokeudella tarkoitetaan kun kyky nähdä värejä puuttuu kokonaan tai kyky nähdä värejä on puutteellinen. Yleisin värisokeuden muoto on puna-vihersokeus. 

Sävyllä tarkoitetaan värin sijaintia spektrissä (eli valon aallonpituusalueen silmin nähtävissä oleva värijakauma, toisin sanoen jos tehdään liukuva värijana punaisesta violettiin tämä on spektri). Maanläheisemmin sävyn voi ajatella esimerkiksi seuraavasti: kaikki punaiset ovat punaisia mutta niiden sävy riippuu siitä, mihin kohtaan ne liukuvassa väriympyrässä sijoitetaan, kohti vihreää vai sinistä. Sävyssä eivät ole mukana värin kaksi pääominaisuutta, kirkkaus ja kylläisyys. Sävy pysyy siis samana vaikka väri tummenee tai vaalenee, tai muuttuu värikylläisemmäksi tai harmaammaksi. Hiusväreissä asian voi ajatella näin – värit 5.2, 6.2 ja 7.2 kaikki ovat helmiäissävyjä, vaikka tummusaste onkin eri. Vivahde on vielä sävyäkin pienempi poikkeama kahden erin värin kesken. 

Kuten ylemmästä kuvasta huomaamme, KC Professional käyttää 12 osaista, perinteisen värimallin, väriympyrää. Sävyt ovat nimetty myös erikseen seuraavasti:

.1 sininen = tuhka

.2 violetti = helmiäinen

.3 keltainen = kulta

.4 oranssi = kupari

.5 oranssi+violetti = mahonki

.6 punainen

.7 kylmä+lämmin ruskea = tupakka

.8 vihreä

KC:n värikoodi muodostuu korkeintaan kolmesta numerosta. Yleensä se on muotoa N.XY (esim. 7.23) jossa N = tummuusaste, X = päävivahde, Y = taittovivahde (esim. vaaleanruskea helmiäiskulta). 

Osassa värikoodeista saattaa olla perinteistä numeroinnista poikkeavia. Esim. Mixereiden ensimmäinen numero on 0, sillä niillä ei ole ollenkaan tummuusastetta tai peittokykyä ja R-kirjain tarkoittaa punaisten sarjaa. 

Tummuusasteet on numeroitu 1-10, jossa 1 on musta ja 10 vaalein. Todellisuudessa hius voi tosin olla huomattavasti tummuutta 10 vaalempi, 10. ollessa vielä hyvin luonnollisen vaalea hius. 

Kylmiä sävyjä ovat kaikki vihreästä violettiin, ja lämpöisiä värejä kaikki punaisesta keltaiseen. Pastelliväreissä ei näy ollenkaan tummuutta. Murretut värit ovat ''likaisia värejä'' eli niitä on taitettu ruskeammaksi. 

 

Vastavärillä tarkoitetaan värejä, jotka yhdistyessään kumoavat toisensa yhdistettyinä ja vierekkäin aseteltuina muodostavat suurimmat mahdollisen vastakohdan. Se miten vastavärit määritellään, riippuu siitä mitä värimallia käytetään. 

Perinteisessä värimallissa pääväreiksi on katsottu punainen, keltainen ja sininen, ja vastaväreiksi katsotaan värit joita saadaan kahta muuta yhdistämällä – esimerkiksi punaisen vastaväri on vihreä, koska sitä saadaan sekoittamalla sinistä ja keltaista. Tämä malli on virheellinen, sillä sen mukaiset vastavärit eivät kumoa toisiaan. Punavihreät värit ovat todellisuudessa keltaisen sävyjä. 

Valon väreihin perustuvassa (additiivinen) mallissa eli RGB-mallissa käytetään punaisen, vihreän ja sinisen valon yhdistelmiä mustaa taustaa vasten. Näin saadaan additiivinen värien yhdistyminen. Täten muodostetaan muun muassa kaikki tietokonenäytöllä ja väritelevisiossanäkyvät värit. RGB-mallissa päävärit ovat punainen, sininen ja vihreä.Vastavärit muodostuvat tässä mallissa samalla tavalla kuten perinteisessä värimallissa, eli punaisen vastaväri saadaan sekoittamalla vihreää ja sinistä. Nämä värit neutralisoivat toisensa, eli punaista ja syaniin väristä valoa yhdistettäessä ja  valon ollessa tarpeeksi kirkas, ne antavat valkoisen valon. 

Väriaineiden sekoittamiseen perustuva (subtraktiivinen) malli pitää pääväreinä keltaista, syaniinia ja magentaa, eli samoja värejä, jotka RGB-mallissa tunnetaan vastaväreinä. Koska värit ovat todellisuudessa valoa, väriaineiden värillisyys perustuu siihen että ne absorvoivat osan näkyvästä valosta ja heijastavat loput. Kun väriaineita sekoitetaan, tuloksena saatava seos heijastaa vain sen valon jota kumpikaan ei absorboi. Kaikkia värejä voidaan saada yhdistämällä keltaista, syaniinia ja magentaa. Uusissa maalaustaiteen kirjoissa noudatetaan tätä värimallia, ja sen vastaväriparit ovat samat kuin RGB-mallissa, eli keltainen – sininen, punainen – syaani ja vihreä – magenta. Tätä mallia kutsutaan CMYK-malliksi (cyan-magenta-yellow) ja siihen perustuu myös väripainatus. 

Tässä kuvassa RGB-mallin mukainen väriympyrä jossa todelliset vastavärit. 

RGB-mallin mukaiset pää- ja vastavärit: vihreä ja magenta, punainen ja syaani, sininen ja keltainen

CMYK-mallin mukaiset pää- ja vastavärit 

Vastavärien roolit korostuvat vaalennuksissa, joissa matkalla tummasta vaaleaan tulevat näkyviin kaikki välisävyt punaisesta vaaleankeltaiseen. Vastavärejä voi muutoinkin käyttää sävyjen neutralisointiin. Tunnetuin sovellus vastavärien käytöstä hiustuotteissa on violetit hopeashampoot, jonka tarkoitus on häivyttää keltaisen sävyjä vaalennetuista hiuksista. Kuten äsken opimme, todellisuudessa sininen neutralisoi keltaista, ja violetin käyttö keltaisen vastavärinä perustuu perinteiseen värimalliin.

Lähteet: 

kuvat tästä artikkelista ja vastavärioppi

mitä väri on?

entä sävyt?

KC:n värikartta ja numerointi heidän omasta oppaastaan

Trendy-Hair-Color-Highlights-Inspiration-discovered-by-alexis.-Warm-toned-blonde-Bloom.com.jpg

b067c02e654309d15cdb6e4f2eb7f411.jpg