MAANANTAI 11.3.2019
We are back bitches! Ensimmäinen päivä toista työssäoppimisrupeamaa takana ja nyt käsitellään vähän fiiliksiä siitä - ja mitä tällä kertaa odotan.
Suurin muutos verraten edelliseen työssäoppimiseen on se, että tällä kertaa en ole perinteisessä kampaamossa töissä, vaan ''oppimiskeskuksessa'' jossa asiakaspalvelu ja toiminta muistuttaa enemmän koulun asiakaspalvelua. Kasa opiskelijoita siis tekee samoissa tiloissa töitä valvovan silmän alla. Toinen merkittävä ero on se, että tällä kertaa odotan pääseväni tekemään asiakkaita huomattavasti enemmän kuin edelliskerralla.
Viime toppijakson jälkeen olen koulunpenkillä saanut värikurssin alulle ja tehnyt lisää asiakkaita, myös föönaukseni on kehittynyt. Muutoinkin olen paljon varmempi otteistani - hidas olen edelleen enkä kaikkea odotakkaan osaavani, mutta ihan joka jakauksen jälkeen ei tarvitse heittää käsiä ilmaan ja huutaa apua.
Lähdin toppiin varsin positiivisin mielin - mä osaan, mä pystyn, mä teen. Avasin kaikki muut ''repertuaariini'' kuuluvat palvelut paitsi extrapitkien hiusten monisävyt ja raidat. Intoa tuo myös se, että tällä kertaa en joudu sosiaalisten kontaktieni ulottumattomiin, vaan samaan paikkaan tuli työssäoppimaan myös neljä muuta luokkalaistani. Sanotaanko siis että henkisesti olin paremmissa lähtökohdissa tätä toppia ajatellen kuin edellistä, olisko myös ihan vuodenajasta riippuvaista tämä iloisuus osittain - syysmasennus is gone ja kevät kuplii rinnassa.
Työssäoppimispaikalla minua kuitenkin odotti tänään reality check. Joko meillä koululla on asiat tosi hyvin ja meidät on hemmoteltu pilalle, tai sitten valitsin vain laiskasti (meillä kysyttiin koululla että tänne tarvitaan jengiä, kuka menee, minä menin. Tapojeni vastaisesti en siis mennyt siitä mistä aita on korkein ja päällystetty piikkilangalla, vaan siitä mistä se on kaatunut). Plussaa paikka saa siitä, että tilaa on paljon, joten koulun sillit suolassa fiilis on vaihtunut mahdollisuuteen rullata tuoli asiakkaan ympäri ilman että kompastut jonkun toisen tuolin jalkaan. Mutta siihen se sitten oikeastaan jääkin. Työvälineet ovat vanhoja ja osittain myös rikkinäisiä - muotoilurautaa on turha lähteä valitsemaan sillä perusteella mikä sopii parhaiten tekemääsi viimeistelyyn, vaan valintaperusteena toimii enemminkin se ''minkä raudan pinnoite on vähiten puhki ja rikki palanut''. Pesupaikalla tuotteet ovat loppu ja nekin jotka sieltä löytyvät tuntuvat edustavan eri sarjoja keskenään, vähän sellaisella ''no saatiin edustajalta tätä kokeiluun, te voitte käyttää tän'' -viballa. Ja ne itse pesupaikat on uusittu ehkä viimeksi vuonna 1992. Paikasta myös puuttui iloinen työyhteisö -fiilis, mutta ehkä kyseessä oli vain hyytävän kylmän aamun Monday Blues.
Henkilökohtaisia tavoitteita minulle on tässä toppijaksossa taitojen vahvistaminen ja kokemuksen kartuttaminen niillä osa-alueilla joiden opiskelua olen jo aloittanut. Uutta en usko tässä paikassa juurikaan oppivani, paitsi ehkä luonteenlujuutta ja tiukkaa työpaikkakuria. Aion suorittaa myös ensimmäisen näyttöni, eli hei tyypit, mä olen kohta täysin pätevä kampaaja hoitopalveluiden osalta ;) Tätä varten aion pestä sormeni ryppyisiksi ja föönata niskalihakseni jumiin kunnes D-Day koittaa.
Vaikka GHD:n rauta liukuu tukassa nätimmin kuin halppismalli Ebaysta, en aio antaa sen lamauttaa sisuani ja paloa hiusalaa kohtaan, vaan mennä tulta päin 10 litran vesisangon kanssa. Aion edelleen osata, pystyä ja tehdä. Se mikä ei tapa, se vahvistaa, tai ehkä katkeroittaa - muutaman viikon päästä osaan sanoa paremmin.
PERJANTAI 12.4.
Toppijaksoa on pistelty menemään nyt kaksi kokonaista viikkoa ja kolme perjantaita. Käsittelen tässä kohtaa myös loisto-projektin johon osallistuimme, vaikka se koulun toimintaa onkin, sillä se osui tälle viikolle.
Fiilikset toppipaikasta ovat parantuneet hieman sitten edellisen päivityksen. Ihmeitä ei sinänsä ole tapahtunut, mutta hommat ovat lähteneet rullaamaan paremmin muuttohässäkän laannuttua ja ihmisten sopeutuessa talon tavoille. Sopu sijan antaa, niinhän ne sanovat. Vanhemmat opiskelijat ovat ottaneet meidät osakseen työporukkaansa, ja ohjaajat ovat oppineet tuntemaan meitä ja ohjaamaan henkilökohtaisella tasolla paremmin.
Ehdottoman positiivista on se, että täällä pääsee tekemään paljon. Vaikka hiljaisia hetkiäkin on, asiakkaita tuntuu olevan vähintään yksi päivässä, yleensä enemmänkin. Tauotkaan eivät tunnu kiusalliselta odottelulta, kun on oppinut vähän katselemaan ympärilleen ja pistämään paikkoja järjestykseen ja jos mitään tekemistä ei löydy, niin taukotilasta yleensä löytyy aina juttuseuraa. Tänään meille tultiin jopa sanomaan että olkaa nyt vähän hiljempaa kun aulaan asti raikaa nauru.
Oppiminen on edelleen aika pitkälti omissa käsissä - mikä on varsin ymmärrettävää kun kymmentä opiskelijaa varten on yksi ohjaaja, eihän siinä ehdi vieressä seisoa ja ranteen asennoista huomautella. Youtube on kuitenkin 2010-luvun opiskelijan loistava apu, josta itsekkin ammennan paljon (esimerkiksi tällä hetkellä katson paljon raidoitusvideoita, millaisia osituksia ja tekniikoita muut käyttävät ja miten voisin niitä itse hyödyntää löytääkseni sen oman tavan). Tämä kehittää hyvin omaa ongelmanratkaisukykyä ja itsenäistymistä töiden tekemiseen, kun kaikkeen ei saakkaan valmista vastausta heti vaan joutuu hetken pohtimaan jotta ne kaksi yksinäistä ammoniakin kärystä selvinnyttä aivosolua kohtaavat ja ahaa-elämys syntyy.
Olen myös täysin rakastunut Sim-sarjan väreihin. Ensinnäkin kaikki värit saa niin sanotusti samasta purkista, ei tarvita erikseen kymmentä värisarjaa joista yksi on kestoväri, yksi ammoniakiton, yksi kevytväri.. Sarjan blondit ovat voittaneet minut puolelleen täysin ja sävyt tuntuvat aina olevan onnistuneita 'viileän vaaleita' joita tällä hetkelle menee about joka toiselle asiakkaalle. Myös Simin cream hapete on voittanut minut puolelleen koostumuksellaan, vaikka aluksi sen paksuus sävytteen pohjana vaatikin vähän totuttelua.
Jokaisesta värityöstäni olen löytänyt silti pieniä... hiomista vaativia kohtia ja "tämän kohdan oisin tehnyt eri tavalla" -hetkiä, mutta siitä oppimisessa lienee kysekkin.
Aloitin myös Nuori Yrittäjä -ohjelman, eli perustin NY-yrityksen. Koska harjoittelussa tehdyistä töistä kostuu nyt myös oma kukkaro, se tuo uudenlaisen driven tekemiseen. En sano, etteikö se olisi kaikin puolin muutenkin hyödyllinen osa opintoja, mutta cmoon, osoitappa minulle se ihminen joka enemmin tekee saman työn ilmaiseksi, kuin niin että siitä saa rahaa. Tällä hetkellä myön koen, että se madaltaa huomattavasti kynnystä perustaa oma toiminimi ja jatkaa alalla koulun jälkeen. Tätä voisi verrata lapsen kehityskaaressa siihen kun opitaan kävelemään, ja toiminimi on sitten sitä juoksemista. Oman liikkeen avaaminen lienee sitten aerobicin MM-kisat, eli siitä ajatuksesta ollaan vielä aika kaukana mutta one day darling one day.
Lyhyesti (yeah, right): Olen tyytyväinen työssäoppimisympäristööni, olen motivoitunut harjoittelusta ja menen sinne oikein mielelläni, vaikka kehittämisen varaakin puitteissa olisi (omat kärryt, paremmat muotoiluvälineet, vähäisempi kaaos pesupaikalla. Just to name a few.).
Sitten siihen Loisto-projektiin. Loisto on siis musiikinopiskelijoiden loppunäyttö, joihin me hiusalan opiskelijat osallistumme luomalla esiintymiskampaukset. Yleensä tähän osallistuu toisen vuoden opiskelijat osana kampauskurssia, mutta tällä kertaa tarjolla oli vain ensimmäisen vuoden opiskelijat (sorry guys, valitsitte huonon ajan valmistua). Olin itse projektista hyvin innoissani ja lähdin innolla mukaan.
Itse osallistuin kolmena päivänä eli tein kolmeen eri esitykseen kampaukset, yhteensä neljälle muusikolle. Kaikki kolme esitystä poikkesivat teemaltaan huomattavasti, joten kampauksiinkin tuli paljon monipuolisuutta, tein yhden kiharakampauksen, kaksi lettikruunua ja yhden vintagehenkisen kampauksen.
Varsinainen yhteistyö jäi varsin vähäiseksi tällä kertaa, asiakas ilmestyi penkkiin ja sanoi että tee juuri tälläinen ja tarkasti suunnilleen jokaisen karvan asennon, joten meiltä ideointia ja suunnittelua ei juurikaan tullut. Yhdessä kampauksessa myös sanalliset ohjeet ja mallikuvat riitelivät keskenään kirkkaasti, jolloin kampausta jouduttiin muutamaan KAKSI kertaa ensimmäisen koekampauksen jälkeen. Ymmärrän toki sen, että jos mielessä on hyvin selkeä kuva siitä mitä haluaa niin pienetkin muutokset siihen voivat tuntua radikaaleilta, mutta sivuseikaksi tuntui jäävän se että me olemme ensimmäisen vuoden opiskelijoita ilman kampauskurssia, jolloin huomioon pitäisi ottaa myös se mihin me kykenemme. Lopulta en kyllä yhtä kampausta tehnytkään esityspäivänä koska inhimillisyys ja aikataulut astuivat peliin.
Lähden mielelläni tällaisiin juttuihin jatkossakin mukaan, mutta pyrin pitämään oman pääni paremmin - valitettavasti tuohon ei taidot riitä, ja tämä on minun tyylini - jos se ei ole riittävä, tai täysin epäkelpo siihen fiilikseen jota haet, niin sitten kannattaa vaan rohkeasti sanoa että hell no ja etsiä toinen tekijä. Näin kummatkin osapuolet ovat lopulta tyytyväisempiä - esiintyjä saa juuri sitä mitä haluaa ja minun ei tarvitse tuntea epäonnistumisen tunnetta ja turhautua kun yhteistä säveltä ei löydy. Sama pätee kaikilla taiteenaloilla - old school tatuoijalta ei kannata pyytää realistista valokuvatatuointia ja jazzmuusikkoa soittamaan ysäribileisiin. Tämä ei tarkoita ettenkö olisi valmis poistumaan mukavuusalueeltani ja kokeilemaan jotain uutta, mutta jos osapuolilla on täysin eri näkemys ja odotukset lopputuloksesta, on todella epätodennäköistä että edes toinen on lopputulokseen täysin tyytyväinen.
KE 22.5.
Virallisesti toppijakso on ollut ohi jo hyvän tovin, mutta olen itse jatkanut paikassa tekemällä perjantain asiakaspalvelupäivät liikkeellä koulun sijasta. Suoritin myös hiusten- ja hiuspohjan hoidon näytön tekemällä Simin Argan hiushoidon. Näyttö meni kaikinpuolin mainiosti ja sain siitä hyvää palautetta niin ohjaajalta kuin asiakkaaltaakin. Erityismaininnan sain hyvistä hierontaotteista.
Jatkan ''työssäopissa'' myös läpi kesän tekemällä kolme päivää viikossa töitä kampaamolla. Eipähän pääse kaikki opit unohtumaan kesän aikana.
We are back bitches! Ensimmäinen päivä toista työssäoppimisrupeamaa takana ja nyt käsitellään vähän fiiliksiä siitä - ja mitä tällä kertaa odotan.
Suurin muutos verraten edelliseen työssäoppimiseen on se, että tällä kertaa en ole perinteisessä kampaamossa töissä, vaan ''oppimiskeskuksessa'' jossa asiakaspalvelu ja toiminta muistuttaa enemmän koulun asiakaspalvelua. Kasa opiskelijoita siis tekee samoissa tiloissa töitä valvovan silmän alla. Toinen merkittävä ero on se, että tällä kertaa odotan pääseväni tekemään asiakkaita huomattavasti enemmän kuin edelliskerralla.
Viime toppijakson jälkeen olen koulunpenkillä saanut värikurssin alulle ja tehnyt lisää asiakkaita, myös föönaukseni on kehittynyt. Muutoinkin olen paljon varmempi otteistani - hidas olen edelleen enkä kaikkea odotakkaan osaavani, mutta ihan joka jakauksen jälkeen ei tarvitse heittää käsiä ilmaan ja huutaa apua.
Lähdin toppiin varsin positiivisin mielin - mä osaan, mä pystyn, mä teen. Avasin kaikki muut ''repertuaariini'' kuuluvat palvelut paitsi extrapitkien hiusten monisävyt ja raidat. Intoa tuo myös se, että tällä kertaa en joudu sosiaalisten kontaktieni ulottumattomiin, vaan samaan paikkaan tuli työssäoppimaan myös neljä muuta luokkalaistani. Sanotaanko siis että henkisesti olin paremmissa lähtökohdissa tätä toppia ajatellen kuin edellistä, olisko myös ihan vuodenajasta riippuvaista tämä iloisuus osittain - syysmasennus is gone ja kevät kuplii rinnassa.
Työssäoppimispaikalla minua kuitenkin odotti tänään reality check. Joko meillä koululla on asiat tosi hyvin ja meidät on hemmoteltu pilalle, tai sitten valitsin vain laiskasti (meillä kysyttiin koululla että tänne tarvitaan jengiä, kuka menee, minä menin. Tapojeni vastaisesti en siis mennyt siitä mistä aita on korkein ja päällystetty piikkilangalla, vaan siitä mistä se on kaatunut). Plussaa paikka saa siitä, että tilaa on paljon, joten koulun sillit suolassa fiilis on vaihtunut mahdollisuuteen rullata tuoli asiakkaan ympäri ilman että kompastut jonkun toisen tuolin jalkaan. Mutta siihen se sitten oikeastaan jääkin. Työvälineet ovat vanhoja ja osittain myös rikkinäisiä - muotoilurautaa on turha lähteä valitsemaan sillä perusteella mikä sopii parhaiten tekemääsi viimeistelyyn, vaan valintaperusteena toimii enemminkin se ''minkä raudan pinnoite on vähiten puhki ja rikki palanut''. Pesupaikalla tuotteet ovat loppu ja nekin jotka sieltä löytyvät tuntuvat edustavan eri sarjoja keskenään, vähän sellaisella ''no saatiin edustajalta tätä kokeiluun, te voitte käyttää tän'' -viballa. Ja ne itse pesupaikat on uusittu ehkä viimeksi vuonna 1992. Paikasta myös puuttui iloinen työyhteisö -fiilis, mutta ehkä kyseessä oli vain hyytävän kylmän aamun Monday Blues.
Henkilökohtaisia tavoitteita minulle on tässä toppijaksossa taitojen vahvistaminen ja kokemuksen kartuttaminen niillä osa-alueilla joiden opiskelua olen jo aloittanut. Uutta en usko tässä paikassa juurikaan oppivani, paitsi ehkä luonteenlujuutta ja tiukkaa työpaikkakuria. Aion suorittaa myös ensimmäisen näyttöni, eli hei tyypit, mä olen kohta täysin pätevä kampaaja hoitopalveluiden osalta ;) Tätä varten aion pestä sormeni ryppyisiksi ja föönata niskalihakseni jumiin kunnes D-Day koittaa.
Vaikka GHD:n rauta liukuu tukassa nätimmin kuin halppismalli Ebaysta, en aio antaa sen lamauttaa sisuani ja paloa hiusalaa kohtaan, vaan mennä tulta päin 10 litran vesisangon kanssa. Aion edelleen osata, pystyä ja tehdä. Se mikä ei tapa, se vahvistaa, tai ehkä katkeroittaa - muutaman viikon päästä osaan sanoa paremmin.
PERJANTAI 12.4.
Toppijaksoa on pistelty menemään nyt kaksi kokonaista viikkoa ja kolme perjantaita. Käsittelen tässä kohtaa myös loisto-projektin johon osallistuimme, vaikka se koulun toimintaa onkin, sillä se osui tälle viikolle.
Fiilikset toppipaikasta ovat parantuneet hieman sitten edellisen päivityksen. Ihmeitä ei sinänsä ole tapahtunut, mutta hommat ovat lähteneet rullaamaan paremmin muuttohässäkän laannuttua ja ihmisten sopeutuessa talon tavoille. Sopu sijan antaa, niinhän ne sanovat. Vanhemmat opiskelijat ovat ottaneet meidät osakseen työporukkaansa, ja ohjaajat ovat oppineet tuntemaan meitä ja ohjaamaan henkilökohtaisella tasolla paremmin.
Ehdottoman positiivista on se, että täällä pääsee tekemään paljon. Vaikka hiljaisia hetkiäkin on, asiakkaita tuntuu olevan vähintään yksi päivässä, yleensä enemmänkin. Tauotkaan eivät tunnu kiusalliselta odottelulta, kun on oppinut vähän katselemaan ympärilleen ja pistämään paikkoja järjestykseen ja jos mitään tekemistä ei löydy, niin taukotilasta yleensä löytyy aina juttuseuraa. Tänään meille tultiin jopa sanomaan että olkaa nyt vähän hiljempaa kun aulaan asti raikaa nauru.
Oppiminen on edelleen aika pitkälti omissa käsissä - mikä on varsin ymmärrettävää kun kymmentä opiskelijaa varten on yksi ohjaaja, eihän siinä ehdi vieressä seisoa ja ranteen asennoista huomautella. Youtube on kuitenkin 2010-luvun opiskelijan loistava apu, josta itsekkin ammennan paljon (esimerkiksi tällä hetkellä katson paljon raidoitusvideoita, millaisia osituksia ja tekniikoita muut käyttävät ja miten voisin niitä itse hyödyntää löytääkseni sen oman tavan). Tämä kehittää hyvin omaa ongelmanratkaisukykyä ja itsenäistymistä töiden tekemiseen, kun kaikkeen ei saakkaan valmista vastausta heti vaan joutuu hetken pohtimaan jotta ne kaksi yksinäistä ammoniakin kärystä selvinnyttä aivosolua kohtaavat ja ahaa-elämys syntyy.
Olen myös täysin rakastunut Sim-sarjan väreihin. Ensinnäkin kaikki värit saa niin sanotusti samasta purkista, ei tarvita erikseen kymmentä värisarjaa joista yksi on kestoväri, yksi ammoniakiton, yksi kevytväri.. Sarjan blondit ovat voittaneet minut puolelleen täysin ja sävyt tuntuvat aina olevan onnistuneita 'viileän vaaleita' joita tällä hetkelle menee about joka toiselle asiakkaalle. Myös Simin cream hapete on voittanut minut puolelleen koostumuksellaan, vaikka aluksi sen paksuus sävytteen pohjana vaatikin vähän totuttelua.
Jokaisesta värityöstäni olen löytänyt silti pieniä... hiomista vaativia kohtia ja "tämän kohdan oisin tehnyt eri tavalla" -hetkiä, mutta siitä oppimisessa lienee kysekkin.
Aloitin myös Nuori Yrittäjä -ohjelman, eli perustin NY-yrityksen. Koska harjoittelussa tehdyistä töistä kostuu nyt myös oma kukkaro, se tuo uudenlaisen driven tekemiseen. En sano, etteikö se olisi kaikin puolin muutenkin hyödyllinen osa opintoja, mutta cmoon, osoitappa minulle se ihminen joka enemmin tekee saman työn ilmaiseksi, kuin niin että siitä saa rahaa. Tällä hetkellä myön koen, että se madaltaa huomattavasti kynnystä perustaa oma toiminimi ja jatkaa alalla koulun jälkeen. Tätä voisi verrata lapsen kehityskaaressa siihen kun opitaan kävelemään, ja toiminimi on sitten sitä juoksemista. Oman liikkeen avaaminen lienee sitten aerobicin MM-kisat, eli siitä ajatuksesta ollaan vielä aika kaukana mutta one day darling one day.
Lyhyesti (yeah, right): Olen tyytyväinen työssäoppimisympäristööni, olen motivoitunut harjoittelusta ja menen sinne oikein mielelläni, vaikka kehittämisen varaakin puitteissa olisi (omat kärryt, paremmat muotoiluvälineet, vähäisempi kaaos pesupaikalla. Just to name a few.).
Sitten siihen Loisto-projektiin. Loisto on siis musiikinopiskelijoiden loppunäyttö, joihin me hiusalan opiskelijat osallistumme luomalla esiintymiskampaukset. Yleensä tähän osallistuu toisen vuoden opiskelijat osana kampauskurssia, mutta tällä kertaa tarjolla oli vain ensimmäisen vuoden opiskelijat (sorry guys, valitsitte huonon ajan valmistua). Olin itse projektista hyvin innoissani ja lähdin innolla mukaan.
Itse osallistuin kolmena päivänä eli tein kolmeen eri esitykseen kampaukset, yhteensä neljälle muusikolle. Kaikki kolme esitystä poikkesivat teemaltaan huomattavasti, joten kampauksiinkin tuli paljon monipuolisuutta, tein yhden kiharakampauksen, kaksi lettikruunua ja yhden vintagehenkisen kampauksen.
Varsinainen yhteistyö jäi varsin vähäiseksi tällä kertaa, asiakas ilmestyi penkkiin ja sanoi että tee juuri tälläinen ja tarkasti suunnilleen jokaisen karvan asennon, joten meiltä ideointia ja suunnittelua ei juurikaan tullut. Yhdessä kampauksessa myös sanalliset ohjeet ja mallikuvat riitelivät keskenään kirkkaasti, jolloin kampausta jouduttiin muutamaan KAKSI kertaa ensimmäisen koekampauksen jälkeen. Ymmärrän toki sen, että jos mielessä on hyvin selkeä kuva siitä mitä haluaa niin pienetkin muutokset siihen voivat tuntua radikaaleilta, mutta sivuseikaksi tuntui jäävän se että me olemme ensimmäisen vuoden opiskelijoita ilman kampauskurssia, jolloin huomioon pitäisi ottaa myös se mihin me kykenemme. Lopulta en kyllä yhtä kampausta tehnytkään esityspäivänä koska inhimillisyys ja aikataulut astuivat peliin.
Lähden mielelläni tällaisiin juttuihin jatkossakin mukaan, mutta pyrin pitämään oman pääni paremmin - valitettavasti tuohon ei taidot riitä, ja tämä on minun tyylini - jos se ei ole riittävä, tai täysin epäkelpo siihen fiilikseen jota haet, niin sitten kannattaa vaan rohkeasti sanoa että hell no ja etsiä toinen tekijä. Näin kummatkin osapuolet ovat lopulta tyytyväisempiä - esiintyjä saa juuri sitä mitä haluaa ja minun ei tarvitse tuntea epäonnistumisen tunnetta ja turhautua kun yhteistä säveltä ei löydy. Sama pätee kaikilla taiteenaloilla - old school tatuoijalta ei kannata pyytää realistista valokuvatatuointia ja jazzmuusikkoa soittamaan ysäribileisiin. Tämä ei tarkoita ettenkö olisi valmis poistumaan mukavuusalueeltani ja kokeilemaan jotain uutta, mutta jos osapuolilla on täysin eri näkemys ja odotukset lopputuloksesta, on todella epätodennäköistä että edes toinen on lopputulokseen täysin tyytyväinen.
KE 22.5.
Virallisesti toppijakso on ollut ohi jo hyvän tovin, mutta olen itse jatkanut paikassa tekemällä perjantain asiakaspalvelupäivät liikkeellä koulun sijasta. Suoritin myös hiusten- ja hiuspohjan hoidon näytön tekemällä Simin Argan hiushoidon. Näyttö meni kaikinpuolin mainiosti ja sain siitä hyvää palautetta niin ohjaajalta kuin asiakkaaltaakin. Erityismaininnan sain hyvistä hierontaotteista.
Jatkan ''työssäopissa'' myös läpi kesän tekemällä kolme päivää viikossa töitä kampaamolla. Eipähän pääse kaikki opit unohtumaan kesän aikana.
Ihan mahtavaa on ollut seurata sinun kehityskaartasi tänä vuonna. Olet oppinut ja kehittynyt niin paljon. Hienoa, että toppipaikka on osoittautunut positiiviseksi kokemukseksi ja olet jopa saanut uuden värisarjan haltuusi. Tästä on hyvä jatkaa NY-yrittäjänä ja mahdollisesti ulkomaan toppijaksolla myöhemmin opintojen aikana :)
VastaaPoista